Kirjoittelen lähinnä itselle muistiin ja toivottavasti jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa avuksi, jos vaikka jonkun toisen pennut olisivat onnekkaampia. Eipä tästä auta ketään syyttää, itseä ehkä eniten, mutta ei sitä jotenkin nää/ajattele kun on ihan krampissa jännityksestä...
Edellinen postaus taisi olla semmoinen missä oltiin käyty eläinlääkärissä toteamassa, että pennuilla on hyvät sykkeet. Tämä oli n. 21.00. 36h lämpöjen laskusta. Tultiin siitä kotiin. Hyvillä mielin, hyvin tässä käy. Lääkäri lupaili että aamuun voi hyvin odottaa, ei nyt uraansa luvannut pantiksi pistää kun kysyin ovatko pennut varmasti aamulla elossa...
Yöllä ei mikään muuttunut. seitsemän aikaa en enää voinut odottaa vaan soitin että tultaisiin. Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi että vielä voisi odottaa, voi kestää 3 vuorokauttakin. En uskonut...
Mentiin Hattulaan ja lekuri teki sisätutkimuksen ja sormet tuli ulos haalean vihreänä. Siinä vaiheessa ei sit enää arvottu, vaan lähdettiin heti leikkuriin. Molemmat pennut olivat olleet jo pidempään kuolleina. Savu parsittiin kasaan ja tulimme kotiin. Antibiootit, kipulääkkeet, maidon estolääke, kauluri, 15cm sektiohaavaa rikkaampana.
Mitä olisi voinuy tehdä erilailla... olin jotenkin niin huojentunut illalla kun molemmilla oli hyvä syke etten edes kyseenalaistanut päätöstä lähettää meidät kotiin. Eläinlääkäri ei ollut huolissaan kun kerroin ettei pennut liiku, eikä siitä että lämpö oli noussut 0.3 astetta ollen 37.2. Mittasi siinä vielä kun pyysin ja oli 38 ultran jälkeen. Ei tehty sisätutkimusta, olisi ehkä voinut siinä jo huomata että valuu vihreää. Toki illalla olin kotona seuraillut mitä vuotaa, kun jonkun verran putsaili, mitään ei paperiin tullut.
Mistä olisi voinut arvella ettei kaikki mene hyvin...?
Lämpö laski vain 36.9, Savu söi koko ajan hyvin ahneesti, se ei tehnyt pesää. Ei tosin viimeksikään tehnyt. Viimeksi se synnytti 24h lämpöinen laskusta alle 37, ja 18h 36.7 lämmöstä. Nyt lämmöt nousi ensin 37.1 ja myöhemmin 37.2 aamupäivän aikana. Savulle myös tuli ripuli, mitä aiemmille ei ole tässä vaiheessa koskaan tullut.
Olisi pitänyt luottaa omaan fiilikseen ja vaatia vaan sektio heti illalla. En jälkikäteen edes tiedä miksi en vaatinut? Vega on sektioitu kahdesti, ja tiedän ettei se ole maailman loppu.
Jos jotain positiivistä etsis..? Jos sitä joskus vielä kasvattaa, niin sunnuntai sektio ei tunnut enää missään, etenkään jos pentuja saadaan elossa 😂 Ulkomaan reissut voinee unohtaa, kahdesti käyty molemmat päätyneet leikkuriin ilman eläviä pentuja. Kyllähän se reissaaminen onkin tylsää 😉 eli tästedes reissut ilman koiraa.
Mutta Savu voi hyvin 😍 Suurin itku tuli kun sain sen takaisin elossa. Sillä hetkellä se oli ainoa mikä merkitsi mitään. Rahaa saa toivottavasti aina lisää (jos vaikka menisi joskus töihin), pentujakin on maailma pullollaan. Savua on vaan yksi. Savulle menee AB koska kohtutulehdusriski on isompi. Savu valuikin oksettavaa vihreää mössöä. Kipulääkekin menee toki. Jonkin verran sillä on varmaan jälkipolttoja/tuntemuksiaan koska hakeutuu terassin alle jos silmä välttää, ja läähättelee hetkittäin enemmän. Maito ei onneksi ihan hurjana noussut. Tiistaina hain galastopin kuitenkin kun ma-ti yönä oli levoton ja tuntui että tissit hieman enenmmän pingotti. Muuten se on jo ihan reipas, remmissä pakko pitää kun pomppisi ja hyppisi. Sillä on hieno mummolta peritty jumppapuku jonka kanssa se jättää tikit rauhaan, mutta pystyy olemaan normaalisti muuten. Maha sitä ei edes kiinnosta. Kun ei olla kotona, on toki tötterö päässä.
Omat fiilikset ovat olleet toki järkyttävän pettyneet. Vaikka hyvin tiedostaa että kaikkea voi käydä, en nyt ehkä tätä odottanut. Eniten harmittaa, ettei saatu Jimin pentuja :( ja iso on harmitus myös niiden parin huipputyypin vuoksi, jotka vielä Q-pentua toivoivat. Olisi ollut ihana saada teidät tiimiin 💗
Nyt me unohdetaan ainakin joksikin aikaa (ellei lopullisesti) haaveet pennuista ja keskitytään elämään, olemaan ja nauttimaan tästä päivästä. Mulla on kaksi hienoa harrastuskaveria, joiden kanssa on kädet täynnä töitä.
Lekurissa kun odotin Savua googlailin miten nartut toipuu kun koko pentue menetetään. Törmäsin tähän. Ihan hyvin meillä menee :D
Edellinen postaus taisi olla semmoinen missä oltiin käyty eläinlääkärissä toteamassa, että pennuilla on hyvät sykkeet. Tämä oli n. 21.00. 36h lämpöjen laskusta. Tultiin siitä kotiin. Hyvillä mielin, hyvin tässä käy. Lääkäri lupaili että aamuun voi hyvin odottaa, ei nyt uraansa luvannut pantiksi pistää kun kysyin ovatko pennut varmasti aamulla elossa...
Yöllä ei mikään muuttunut. seitsemän aikaa en enää voinut odottaa vaan soitin että tultaisiin. Puhelimeen vastannut hoitaja sanoi että vielä voisi odottaa, voi kestää 3 vuorokauttakin. En uskonut...
Mentiin Hattulaan ja lekuri teki sisätutkimuksen ja sormet tuli ulos haalean vihreänä. Siinä vaiheessa ei sit enää arvottu, vaan lähdettiin heti leikkuriin. Molemmat pennut olivat olleet jo pidempään kuolleina. Savu parsittiin kasaan ja tulimme kotiin. Antibiootit, kipulääkkeet, maidon estolääke, kauluri, 15cm sektiohaavaa rikkaampana.
Mitä olisi voinuy tehdä erilailla... olin jotenkin niin huojentunut illalla kun molemmilla oli hyvä syke etten edes kyseenalaistanut päätöstä lähettää meidät kotiin. Eläinlääkäri ei ollut huolissaan kun kerroin ettei pennut liiku, eikä siitä että lämpö oli noussut 0.3 astetta ollen 37.2. Mittasi siinä vielä kun pyysin ja oli 38 ultran jälkeen. Ei tehty sisätutkimusta, olisi ehkä voinut siinä jo huomata että valuu vihreää. Toki illalla olin kotona seuraillut mitä vuotaa, kun jonkun verran putsaili, mitään ei paperiin tullut.
Mistä olisi voinut arvella ettei kaikki mene hyvin...?
Lämpö laski vain 36.9, Savu söi koko ajan hyvin ahneesti, se ei tehnyt pesää. Ei tosin viimeksikään tehnyt. Viimeksi se synnytti 24h lämpöinen laskusta alle 37, ja 18h 36.7 lämmöstä. Nyt lämmöt nousi ensin 37.1 ja myöhemmin 37.2 aamupäivän aikana. Savulle myös tuli ripuli, mitä aiemmille ei ole tässä vaiheessa koskaan tullut.
Olisi pitänyt luottaa omaan fiilikseen ja vaatia vaan sektio heti illalla. En jälkikäteen edes tiedä miksi en vaatinut? Vega on sektioitu kahdesti, ja tiedän ettei se ole maailman loppu.
Jos jotain positiivistä etsis..? Jos sitä joskus vielä kasvattaa, niin sunnuntai sektio ei tunnut enää missään, etenkään jos pentuja saadaan elossa 😂 Ulkomaan reissut voinee unohtaa, kahdesti käyty molemmat päätyneet leikkuriin ilman eläviä pentuja. Kyllähän se reissaaminen onkin tylsää 😉 eli tästedes reissut ilman koiraa.
Mutta Savu voi hyvin 😍 Suurin itku tuli kun sain sen takaisin elossa. Sillä hetkellä se oli ainoa mikä merkitsi mitään. Rahaa saa toivottavasti aina lisää (jos vaikka menisi joskus töihin), pentujakin on maailma pullollaan. Savua on vaan yksi. Savulle menee AB koska kohtutulehdusriski on isompi. Savu valuikin oksettavaa vihreää mössöä. Kipulääkekin menee toki. Jonkin verran sillä on varmaan jälkipolttoja/tuntemuksiaan koska hakeutuu terassin alle jos silmä välttää, ja läähättelee hetkittäin enemmän. Maito ei onneksi ihan hurjana noussut. Tiistaina hain galastopin kuitenkin kun ma-ti yönä oli levoton ja tuntui että tissit hieman enenmmän pingotti. Muuten se on jo ihan reipas, remmissä pakko pitää kun pomppisi ja hyppisi. Sillä on hieno mummolta peritty jumppapuku jonka kanssa se jättää tikit rauhaan, mutta pystyy olemaan normaalisti muuten. Maha sitä ei edes kiinnosta. Kun ei olla kotona, on toki tötterö päässä.
Omat fiilikset ovat olleet toki järkyttävän pettyneet. Vaikka hyvin tiedostaa että kaikkea voi käydä, en nyt ehkä tätä odottanut. Eniten harmittaa, ettei saatu Jimin pentuja :( ja iso on harmitus myös niiden parin huipputyypin vuoksi, jotka vielä Q-pentua toivoivat. Olisi ollut ihana saada teidät tiimiin 💗
Nyt me unohdetaan ainakin joksikin aikaa (ellei lopullisesti) haaveet pennuista ja keskitytään elämään, olemaan ja nauttimaan tästä päivästä. Mulla on kaksi hienoa harrastuskaveria, joiden kanssa on kädet täynnä töitä.
Lekurissa kun odotin Savua googlailin miten nartut toipuu kun koko pentue menetetään. Törmäsin tähän. Ihan hyvin meillä menee :D
Kommentit
Lähetä kommentti